Vierailulla Normaalikoululla

Vierailimme 18.1.2019 Tampereen normaalikoululla. Normaalikoulu on yhtenäinen koulu perusasteelta lukioon, ja se on Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan harjoittelukoulu. Tampereen normaalikoulu on osana FCLab.fi –hanketta, joka luo Suomessa jo olemassa oleviin kouluihin LivingLab –verkoston. Siellä kehitetään uutta pedagogiikkaa, oppimisympäristöjä sekä opetusteknologiaa.  Oppimisympäristöjen fyysisessä kehittämisessä uudistetaan tiloja, kalusteita, materiaaleja sekä oppimisen vyöhykkeitä. Kehitystyössä korostuvat AV- sekä opetusteknologia sekä pedagogiikka. Koko toimintakulttuuria on siis kehitetty paljon. Kyseessä ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi hanke, vaan koko toimintakulttuurin muutokseen pyrkivä pysyvä toimintamuoto. (Horila& Tammi 2019.) Kuuskorven (2012, 63-64) väitöskirjassa kerrotaankin, että koulujen opetustoiminta on siirtymässä ajan vaatimusten myötä hyödyntämään sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia sekä sosiaalisia oppimisprosessin muotoja. FCLab.fi –hanke on hyvä esimerkki tästä. Nykyinen oppimisympäristö muodostuukin historiallisena jatkumona eri pedagogisten vaikutteiden sekä yhteiskunnan rakennemuutoksellisen prosessin kautta. Toiminnan ei pitäisi enää olla opettajalähtöistä ja suunnitelmallista opetustoimintaa vaan virtuaalista ja työelämälähtöistä.

Koulun fyysisiin työympäristöihin alkaa kohdistua odotuksia sulautuvan oppimisympäristökäsitteen kautta. Ne muokkaavat perustavalla tavalla fyysiseen opetustilaan liittyvää hahmottamista. Uusia oppimisympäristöjä mietittäessä nykyiset ja uudet työtavat luovat perusteen ympäristöjen kehittämiselle. Opetustilojen pitäisi mahdollistaa tilannesidonnaisuus, oppilaslähtöisyys ja itseohjautuvuus (Kuuskorpi,2012, 67.) FCLab.fi –hankkeessa Tampereella on perustettu KAKS10 56, joka mahdollistaa Kuuskorven väitöskirjassa mainittuja elementtejä. Koulussa kokeillaan uutta pariopettajuusmallia, missä kaksi opettajaa työskentelee yhdessä kahden luokan, 5. ja 6. luokkalaisten kanssa. Periaatteessa molemmille on nimetty omat oppilaat, mutta työskentely tapahtuu sekä yhdessä, erikseen että sekoitellen joukkoa. Yhteistyön tekeminen on todella keskeistä sekä lasten että aikuistenkin toiminnassa. Työskentelytapa vaikutti innostavalta ja toi mieleen päiväkotityöskentelyn. Työskentelytavan selvänä hyvänä puolena on opettajien vertaistuki toisilleen. Työtä voidaan jakaa, siitä voidaan keskustella ja sitä voidaan suunnitella yhdessä. Oppilaat puolestaan pääsevät tutustumaan uusiin ystäviin, oppivat yhteistoiminnallisia työskentelytapoja ja saavat aikuisilta mallia dialogisesta toiminnasta ja yhteistyöstä. 

KAKS10 56:ssa tuntui olevan erittäin motivoituneet luokanopettajat. Heidän yhteistyönsä oli mutkatonta ja yhteistä aikaa suunnittelulle löytyi. Koska koulutuksen toimintakentässä tapahtuu muutoksia, opettajalta odotetaankin todella aktiivista roolia oman työnsä kehittäjänä. Osaaminen on oltava laaja-alaisempaa kuin aikaisemmin. Opettajan on oltava yhä enemmän kanssaoppija, ja oppimisprosessi on yhteistoiminnallisempaa. On tärkeää, että tietoa ei vain opeteta vaan tietoa pitää osata hankkia sekä soveltaa. Tällaisen muutoksen seurauksena perinteinen opettajuus on muutoksen alla. (Kuuskorpi 2012, 78.) Tämä toteutuu KAKS10 56:n tavoitteissa, mikäpä voisi olla parempi ympäristö tällaiselle toimintakentälle kuin Tampereen normaalikoulun malli. On todella hienoa ja varmasti KAKS10 56 opettajien mielestä motivoivaa, että koko organisaatio on antanut tukensa ja luottamuksensa molemmille opettajille. Esimerkiksi arkkitehti-suunnittelusta luovuttiin kokonaan, ja suunnitteluvastuun toiminnasta saivat KAKS10 56-opettajat. 

Toiminta alkoi, kun fyysisissä tiloissa oli koettu muutostarpeita. Luokat toimivat 210m2 tilassa, mikä koostuu lasiseinäisestä työhuoneesta, isosta avoimesta tilasta sekä luokkatilamaisesta osasta, joka edustaa perinteistä mallia. Luokilla ei ole vakituista omaa tilaa vaan tilat jaetaankin aika tarkoituksenmukaisesti päivittäin. Tilassa ei pidetä reppuja, vaan reput jätetään omiin kaappeihin. Tätä selitettiin sillä, että luokkahuone pysyy näin siistinä. Tämä pitääkin paikkansa, sillä vaikka oppilaita oli luokassa paljon, tila ei tuntunut mitenkään kaoottiselta.  Toiminnassa korostuu pariopettajuusmallin kehittämisen lisäksi myös tieto- ja viestintätekniikanpainotus, ja näissä tiloissa kokeillaan paljon uutta teknologiaa. Tilojen ja kalusteiden lähtökohtina ovat esimerkiksi kodinomaisuus, joustavuus, akustiikka, värimaailman yhtenäisyys, toiminnallisuus ja muuntuvuus. Oppilaita tilassa oli paljon, mutta nämä edellä mainitut lähtökohdat toteutuivat hienosti. Hälyä ei ollut ja tilat näyttivät silmiin rauhoittavilta ja miellyttäviltä. Tilasuunnittelussa on lähdetty liikkeelle oppimisen vyöhykkeistä, mitkä sopivat eri tilanteisiin. Sekä tilat että kalusteet olivatkin helposti liikuteltavia että muunneltavia. Kaikissa kalusteissa oli pyörät alla.  Tämä mahdollistaa sen, että oppiminen erikokoisissa muunneltavissa ryhmissä onnistuu.   (Horila & Tammi 2019.)

Lähteet

Horila,M. & Tammi, T. (2019) FCLab.fi. –luento 18.1.2019.

Kuuskorpi,M. (2012) Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Turun yliopisto.