Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöistä 

Erilaiset oppimisympäristöt vaikuttavat yksilön elämään lapsuudesta lähtien. Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristöjä ovat kaikki ne tilat, paikat, tarvikkeet, yhteisöt, käytännöt ja välineet, jotka tukevat lapsen kehitystä sekä oppimista. Tavoitteena on varmistaa kehittävä, turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö. Oppimisympäristöjä pyritään muokkaamaan mahdollisuuksien mukaan, huomioiden oppimisympäristöjen kaikki osa-alueet. Kun ympäristö on mielekäs, hyvinvoinnin määrä kasvaa. Päiväkotirakennukset asettavat usein melkoisia haasteita, sillä läheskään kaikki niistä eivät ole sellaisiksi alun perin suunniteltuja. Lisäksi oppimisympäristöjen fyysisessä muokkauksessa on aina huomioitava lasten turvallisuus, terveellisyys ja erilaiset ohjeistukset. Sosiaalisessa oppimisympäristössä puolestaan osallisuus, yhteisöllisyys ja yksilöiden välinen vuorovaikutus ovat huomion kohteena, kun taas yhtenä esimerkkinä pedagogisen oppimisympäristön kehittämisestä on pienryhmätyöskentelyn vakiintuminen päiväkotimaailmaan. 

Yhä enemmän päiväkodeissa hyödynnetään myös näkökulmaa oppimisympäristön levittäytymisestä muuallekin kuin päiväkodin aitojen sisäpuolelle niin konkreettisesti kuin virtuaalisestikin. Teknisen oppimisympäristön haaste on otettu vastaan ainakin osittain. Henkilöstön kiinnostuksesta ja motivaatiosta riippuen tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään päiväkodeissa. Vielä enemmän tulisikin huomioida lasten suuri kiinnostus digilaitteita kohden ja lähteä rohkeasti kokeilemaan ja tutkimaan yhdessä teknisen oppimisympäristön tarjoamia mahdollisuuksia uuden oppimisessa. Lapsillakin on jo omaa digitaalista kulttuuria, ja he osaavat myös tuottaa sitä itse. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta käsin kaikkien tukeminen on tässä moninainen tehtävä: osaa tulee hillitä ja rajoittaa, osaa kannustaa. 

Piispasen (2008, 117-118) tutkimuksessa sekä peruskoulun oppilaat, opettajat että vanhemmat pitivät tärkeänä myös oppimisympäristön esteettisiä tekijöitä kuten valoisuutta, värejä ja verhoja. Oppimispaikan olisi hyvä olla viihtyisä, erilaisten esineiden ja sisustuksellisten ratkaisujen lisätessä oppimisen iloa ja kodikkuutta. Jos ajatellaan varhaiskasvatuksen oppimisympäristöä, siellä olisi myös hyvä korostaa visuaalisen ympäristön tärkeyttä. Hyvä visuaalinen ympäristö voi jättää ihmiseen lähtemättömän kokemuksen. Ympäristön visuaalisella luonteella voi olla suuri merkitys käyttäytymiseen, se voi esimerkiksi rauhoittaa. Tavoitteena on kuitenkin varhaiskasvatuksessa rakentaa sellaisia oppimisympäristöjä, joissa voidaan toteuttaa ja arvioida sellaisia oppimisen ympäristöjä, että myös lapsi tulee kuulluksi. Oppimisympäristöstä tulee mielekäs paikka vasta sitten, kun sillä on omien kokemusten kautta merkitystä lapselle.

Lähteet

Piispanen, M. (2008) Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylän yliopisto. Kokkola: Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.