Millaisia muutoksia oppimistilojen joustavuuteen ja yhteisopettajuuteen perustuva toimintakulttuuri tuo oppimisympäristöulottuvuuksiin?

KAKS10 56 pedagogisessa filosofiassa korostuvat ryhmissä toimiminen, yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Oppilailla on osin oma aikataulu, ja ympäristö mahdollistaa oppilaalle aktiivisen roolin. Työtavassa korostuukin projektikeskeisyys sekä itseohjautuvuus, ja näin ollen oppilas voi vaikuttaa oppimiseensa enemmän kuin aiemmin. Yksi tärkeä korostus on vastuun ottaminen omasta oppimisesta. (Horila & Tammi 2019.) Opintoryhmien pohdintatehtävässä mietimme, millaisia muutoksia oppimistilojen joustavuuteen ja yhteisopettajuuteen perustuva toimintakulttuuri tuo oppimisympäristöulottuvuuksiin, jotka tässä tehtävässä jaoteltiin fyysiseksi, psykologiseksi, sosiaaliseksi, teknologiseksi ja pedagogiseksi. Koimme fyysiseen ympäristöön tulevan muutoksia ainakin koon suhteen, sillä tilaa on oltava kahdelle luokalle. Lisäksi tilat ovat muunneltavia erilaisiin tarpeisiin nähden, toimitaanko esimerkiksi pienryhmissä vai suurryhmässä. Iso muutos myös on, ettei luokalla ole varsinaista kiinteää, omaa luokkatilaa, vaan tiloja vaihdellaan oppisisältöjen ja muiden tarpeiden mukaan. Lisäksi totesimme vierailulla, että fyysiseen oppimisympäristöön liittyen tilojen akustiikkaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Suuren joukon toiminta samoissa tiloissa synnyttää väkisinkin enemmän ääntä.

Psykologiseen oppimisympäristöön liitimme esimerkiksi motivaation merkityksen. Niin opettajilta kuin oppilailta vaaditaan uuden edessä motivaatiota ja innostusta lähteä kokeilemaan ja tekemään asioita uudella tavalla. Lisäksi isossa porukassa korostuu vapauden ja vastuun opettelu ja tasapaino. Myös yhteishengen luominen on prosessi, mikä korostuu niin oppilaiden kuin opettajien näkökulmasta. Porukassa erilaisia mielipiteitä ja tunteita on paljon eikä niiden yhteensovittaminen toimivaksi kokonaisuudeksi varmasti tule olemaan aina helppoa. Toisaalta psykologiseen puoleen voi ajatella kuuluvan myös ihmiskäsityksen ja ihmiskuvan. Isossa, eri ikäisistä oppijoista koostuvassa luokassa niin opettaja kuin oppilaat saavat mahdollisuuden luoda kuvaa suhteestaan toisiinsa ja ympäristöönsä hyvinkin laajasti. Sosiaalisesta näkökulmasta puolestaan nostamme esille sosiaalisten verkostojen laajenemisen ja mahdollisuuden oppia eri-ikäisiltä luokkatovereiltaan sekä tilaisuuden saada vertaistukea uudella tavalla. Pariopettajuudessa myös opettajat saavat toisiltaan vertaistukea ja mahdollisuuden nähdä erilaisia pedagogisia tapoja toteuttaa ja suunnitella toimintaa. 

Pedagogiselta kannalta toimintaympäristössä siirrytään myös yhä enemmän erilaisten pienryhmien käyttöön ja oppiminen tapahtuu erilaisten projektien parissa. Samalla vahvistuu ajatus, että kaikki eivät välttämättä opi samoja asioita, vaan oppimista suunnataan kiinnostuksen ja tarpeiden mukaan. Pedagoginen näkökulma korostaakin sitä, millaisia oppimiseen tai toimintaan liittyviä mahdollisuuksia lapsi havaitsee ympäristössään. Lapsilla voi olla valittavanaan esimerkiksi avoimia tehtäviä tai ongelmia, joihin ei löydy yhtä oikeaa vastausta. Ongelmia ratkotaan yhdessä. (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 47.) Parhaassa tapauksessa oppimisympäristöissä tapahtuvat muutokset ja yhdessä toimiminen saavatkin aikaan osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteita. Teknologinen oppimisympäristö näkyi vahvasti koulussa ja sen kehittämisestä tunnuttiin olevan erityisen kiinnostuneita. Laitteita oltiin nykyaikaistettu ja ainakin projektia vetävät opettajat tuntuivat olevan taitavia tieto- ja viestintätekniikan osaajia. Myös muiden opettajien täydennyskoulutus on tärkeää, jotta hienojen laitteiden ja tekniikoiden käyttäminen voidaan hyödyntää kouluopetuksessa tulevaisuudessa erityisen hyvin. Hyvä teknologinen ympäristö mahdollistaa yhä enemmän oppilaiden itseohjautuvuutta , mutta samalla lisää opettajien vastuuta siitä, millaisiin sisältöihin verkossa törmätään. 

Lähteet

Horila,M. & Tammi, T. (2019) FCLab.fi. –luento 18.1.2019.

Kronqvist, E-L. & Kumpulainen, K. (2011) Lapsuuden oppimisympäristöt. Eheä polku varhaiskasvatuksesta kouluun. Helsinki: WSOY.