Mikä oppimisympäristö?

Nopeasti kehittyvä maailma asettaa koko ajan uusia haasteita ja oppimisympäristöiltäkin odotetaan yhä enemmän etenkin kasvatuksen saralla. Mutta mitä oppimisympäristöillä oikein tarkoitetaan? Oppimisympäristö on muutakin kuin vain rakennus ja sen tulisi vastata oppijan tarpeisiin (Piispanen 2008, 3). Yksi tapa oppimisympäristöjen jaotteluun on jakaa ne fyysiseen, sosiaaliseen, tekniseen ja pedagogis-didaktiseen. Fyysinen oppimisympäristö on tilat ja rakennukset, sosiaalinen osa-alue keskittyy vuorovaikutukseen ja teknologinen oppimisympäristö huomioi oppimista tukevat tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät ratkaisut. Pedagogis-didaktinen oppimisympäristö keskittyy pedagogisten ratkaisujen sekä keinojen tarkasteluun ja paikallinen näkökulma kiinnittää huomion oppimisen paikkoihin ja lähiympäristöön. (Manninen 2013, 36.) 

Björklid (2005) puolestaan tarkastelee oppimisympäristöjä lähiympäristön, toimintaympäristön ja ilmapiirin näkökulmista. (Korhonen 2019.) Oppimisympäristöjen erilaisten määritelmien perusteella ne voidaan fyysisen tai virtuaalisen tilan lisäksi nähdä myös ihmisten muodostamina yhteisöinä, jotka muodostavat oppimista tukevia verkostoja. Näitä voidaan kutsua myös vuorovaikutuksen ilmapiireiksi, jolloin oppiminen mahdollistuu fyysisen tilan ulkopuolellakin. (Manninen 2013, 19-20.) Positiivinen vuorovaikutus on varmasti yksi suurimmista vaikuttimista oppimisen motivaatioon. Kannustavassa ja innostavassa oppimisympäristössä kasvaa motivaatio kuin itsestään. Oman mielipiteen merkityksellisyyden kokemus ja äänensä esille saaminen turvallisessa ympäristössä ovat tärkeitä yksilölle.

Oppimisympäristön, oppimiskäsityksen,  toimintakulttuurin ja käytettyjen työtapojen tulee kokonaisuutena vastata niihin odotuksiin, joiden ymmärretään olevan hyvän opetuksen, kasvatuksen, oppimisen ja kasvun lähtökohtina ja kasvattavan turvalliseen ja kestävään tulevaisuuteen. Esimerkiksi Suomessa pitkään vallalla ollut opettajajohtoinen opetus näkyy edelleen fyysisessä oppimisympäristössä. Luentovideolla Kirsti Lonka painottikin muuntojoustavuuden tarvetta. On kehitettävä uusia järjestelmiä ja kiinnitettävä huomiota oppimisympäristöjen monipuolisuuteen ja muunneltavuuteen tilanteiden mukaan. (Korhonen 2019.) Didaktiikan ja oppimiskäsityksen muutoksen myötä oppijaa kannustetaan aktiivisuuteen eikä opettajan rooli ole vain puhua oppilaiden kuunnellessa hiljaa. Opetus ei ole enää opettajajohtoista, vaan opetusmenetelmiä sovelletaan (Manninen 2013, 19-20, 31). Opettaja nähdään innostajana ja tukijana. Oppiminen tapahtuukin yhä useammin avoimessa, informaalisessa ympäristössä (Korhonen 2019). Onkin hienoa, että opiskelu on monipuolista, valinnanvapauksia antavaa ja erilaista oppimista tukevaa. Taidot soveltaa, etsiä tietoja ja yhdistellä ovat merkityksellisiä muuttuvassa yhteiskunnassa ja maailmassa.

Lähteet

Korhonen, V. (2019) Oppimisympäristöajattelu ja käsitykset oppimisympäristöjen muutoksesta. Luento 1, 10.1.2018.

Manninen, J. (2013) Oppimista tukevat ympäristöt – johdatus oppimisympäristöajatteluun. Luvut 2-3.

Piispanen, M. (2008) Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylän yliopisto. Kokkola: Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.