DIGIYMPÄRISTÖ

Vesa Korhosen luennolla 15.1.2019 käsittelimme digi- ja informaatioajan haasteita sekä opetusta ja oppimista koskevia käsityksiä. Ohjaaminen digiajan haasteita kohti on tapahduttava jo varhaiskasvatuksessa, sillä taidot, joita tarvitaan digiajalla, ovat paljon moninaisempia kuin ennen digiaikaa. Jo alakoulussa oppilaat tekevät läksyjä verkossa mobiilivälineiden sekä tietokoneiden kanssa. Tämä antaa opettajalle haasteen, opettajan on pysyttävä digimaailmassa ajan hermoilla. Opettajalla on varmasti myös rooli uusien ammattien synnyssä.  Bates (2015, 21) on luetellut taitoja, jota yhteiskunnassa tarvitaan. Niitä ovat kommunikointitaidot, itsenäiset työskentelytaidot, etiikka- ja vastuutaidot, tiimityö- ja joustavuus, ajattelutaidot sekä digitaidot. Näitä taitoja harjoitellaan pienin askelin, vähitellen. Kun yhteiskunnassa tarvittavia taitoja aletaan harjoitella jo aikaisin varhaiskasvatuksessa, näistä taidoista tulee luonteva osa arkipäivää.

Kuitenkaan pelkästään digitaalinen oppimisympäristö ei tee opetuksesta tai oppimisesta hyvää. Opettajalla on iso merkitys. Opettaja vastaa käytettävistä työtavoista, käytännöistä ja menetelmistä. Toimiva, luotettava ja pedagogisesti monipuolinen oppimisympäristö varmistaa pedagogista laatua. Pedagogisesti laadukas oppimisympäristö tukee oppimista. Toki digitaalisuus on päivän sana ja sen tarve opetuksessakin ilmeinen. Digitaalisuus tuo maailman kotiovellemme ja avaa oppijoille valtavan määrän maailmoja. Digitaalisen oppimisympäristön haasteet ovatkin aivan uudenlaisia. Oppilaiden pitää oppia rajaamaan tietoa, etsimään luotettavia lähteitä ja ajattelemaan kriittisesti.  Näiden taitojen oppiminen nousee yhä merkittävämmäksi digitalisaation myötä. Nouseeko tulevaisuudessa tiedon haun opetus tärkeämmäksi, kuin itse opetus?    

Kun pohditaan digilisaatiota vuorovaikutuksen näkökulmasta, häviääkö tämän vuoksi tulevaisuudessa vuorovaikutus kasvokkain kokonaan, kun vuorovaikutus tapahtuu vain laitteiden välityksellä? Syytä on myös pohtia, onko tulevaisuudessa vaarassa työpaikkojen häviäminen, kun laitteet korvaavat ihmisen? Jos laite tulee tulevaisuudessa korvaamaan ihmisen, mihin on järkevää kouluttautua? Toisaalta luoko digilisaatio uusia työpaikkoja, jotka eivät ole paikkakuntasidonnaisia. Voisiko digilisaatiota myös verrata lukemiseen? Ennen ei ollut välttämättä mahdollisuutta oppia lukemaan eikä myöskään tarvetta tähän. Ajan kuluessa lukemisesta tuli tarpeellinen taito. Näin voisi olla myös digilisaation kanssa. Meillä on tarve oppia käyttämään digilaitteita ja oppia tulkitsemaan niistä saatua informaatiota. Mutta onko koulu valmis ja resurssoitu opettamaan tätä niin kuin lukutaitoa?

Internet ei ole enää uusi keksintö, mutta siitä huolimatta koulu ja sen opetus eivät ole kehittyneet samassa tahdissa kuin internetin menestystarina. Opetus on edelleen hyvin paljon perinteisistä käsityksistä lähtevää. Tiedonhankintalähteenä ja opetusvälineenä internet on nopea ja sen käytön hallitsevat pystyvät hyödyntää sen valtavaa tietopotentiaalia uusien asioiden oppimisessa. (Wegerif 2013, 162-163.) Perinteinen opetus ja opettaminen ovat kohdanneet haastajan ja voidaankin pohtia, miten nykymaailmassa tulisikaan opettaa. Uudenlaisen ajattelutavan kehittyminen vie aikaa eikä perinteisen ja uuden yhdistäminen ole yksiselitteistä. Wegerifin (2013) mukaan on ajankohtaista miettiä, mitä tulisi opettaa tai miksi ylipäänsä pitäisi opettaa? Hänen näkemyksensä mukaan opetuksen pedagogisena lähtökohtana voitaisiin nähdä dialogisuus. Tulevaisuudessa oppiminen ja opettaminen tulisi tapahtua yhä enemmän yhdessä, toinen toisiltaan oppien. (Wegerif 2013, 162-163.) Internet antaa siihen erinomaisen mahdollisuuden tarjoamalla oppimiselle ja opettamiselle maailmanlaajuisen oppimisympäristön.

Myös Wegerif (2013) tuo kirjassaan esille dialogisen kasvatuksen, missä tietoa luodaan ja rakennetaan yhdessä muiden kanssa. Asioita on mahdollisuus nähdä erilaisista näkökulmista. Dialogisessa opetuksessa opettajan tulisi kannustaa etsimään näitä uusia näkökulmia, ei tyytyä saatuun vastaukseen vaan esittämään vastauksiin jatkokysymyksiä (Wegerif, 2013, 14). Dialoginen tila -käsite on laaja eikä aina tarkoita fyysistä tilaa. Esimerkkinä tästä voisi nostaa Wikipedian, jossa tietoa rakennetaan dialogisesti.  Painetun tekstin ja internet tekstien ero on se, että painettu teksti on tietyn näkökulman tuotos. Internet teksti on ”elävä” dialogtisesti tuotettu.  Internetin mahdollisuudet on tulla rajattomaksi dialogiseksi tilaksi, joka tuottaa tulevaisuuteen globaalia ja kekseliästä älykkyyttä. (Wegerif, 2013, 163).

LÄHTEET

Wegerif, R. (2013) Dialogic: education for the internet age. Routledge.

Bates, Tony (2015). Teaching in a Digital Age. Tony Bates Associates Ltd