Oppimisympäristöjen haasteista ja mahdollisuuksista

Oppimisympäristöjen kehittyminen ja kehittäminen tuovat mukanaan myös paljon kysymyksiä. Kuinka oppimisympäristö voi huomioida oppilaiden osaamispääoman, joka on rakentunut eri toimintaympäristöissä? Miten huomioida monipuolisesti erilaiset tietovarannot suunniteltaessa oppimisympäristöjä? Sopiiko osallistava tai valinnanvapauksia antava opetus kaikille? Jääkö oppimisesta liikaa vastuuta oppilaille, joilla ei ehkä ole vielä kiinnostusta itsensä kehittämiseen, vaan valinnanvapaus näyttäytyy heille tilaisuutena laistaa velvollisuuksistaan tai oppimisesta? Voiko tulevaisuudessa viihtymisen kustannuksella vaarantua oppimistulokset ja korostuuko tämä varsinkin lapsilla, joilla on oppimisvaikeuksia? Riittääkö heidän oppimiseensa se, että oppi omatoimisesti löydetään ja opettaja on pelkkä rinnalla kulkija; tuskin. Psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on julkisesti kritisoinut ilmiöoppimista ja digitalisaatiota nykykoulun menestyksen sijaan vaarallisimpina syrjäytymisen mahdollistajana. Julkisessa mediakeskustelussa on tuotu esiin Pisa–tulosten heikentyminen lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. (Malmberg 2018) Mistä tämä voi johtua? Onko lapsilta aloitettu vaatia sellaista itseohjautuvuutta tai vastuunottoa, jollaista heillä ei voi, kehityksellisestikin ajateltuna, vielä olla? Toisaalta esimerkiksi opetushallituksen puheenjohtajalta Olli-Pekka Heinonen on vastannut kritiikkiin toteamalla digitalisaation olevan todellisuutta, mistä koulu ei voi olla irrallaan (Saavalainen 2018).

Haasteena voidaan nähdä myös se, miten erilaisista näkökulmista oppimisympäristöjä katsellaan ja onnistuvatko näkökulmat kohtaamaan riittävästi. Toisaalta eri näkökulmat voivat näyttäytyä myös rikkautena. Opettajat ovat kiinnostuneita oppimisympäristöjen pedagogisesta näkökulmasta, vanhemmat sosiaalisesta ja oppilaat fyysisestä. Opettajana oppimisympäristön luominen oppimista edistäväksi on tärkeää. Opettajalle pedagoginen oppimisympäristö näyttäytyykin vahvasti oppimisen perustana, mutta samalla kaikkien oppimisympäristöjen osa-alueet vaikuttavat vahvasti toisiinsa ja luovat yhdessä hyvää oppimisympäristöä. (Piispanen 2008, 4, 170-174.) Oppilaalle sen sijaan fyysisen tila on huomattavasti helpompi ja konkreettisempi näkökulma havainnoida oppimisympäristöä. Ovatko opetustilat viihtyisä ja mukavat? Onko minulla turvallinen ja terveellinen tila, missä oppia? Piispanen (2008, 167-169) toteaakin oppilaiden toivovan fyysiseltä oppimisympäristöltään opiskeluvirikkeitä, kodikkuutta, modernia olemusta, avaruutta ja turvallisuutta. Myös vanhempien näkökulmaa sosiaalisen oppimisympäristön tärkeydestä on helppo ymmärtää. Oman lapsen kohdalla kiinnostaa, millaisessa vuorovaikutuksessa hän saa olla muiden kanssa, millainen on oppimisen ilmapiiri ja miten yhteinen toiminta muiden kanssa sujuu. Vanhempien käsityksissä hyvä oppimisympäristö on yksilöitä huomioiva, oppimiseen innostava, turvallinen ja sosiaalisten taitojen harjoittelemisen mahdollistava (Piispanen 2008, 170-171.) 

Lähteet

Malmberg, K. (2018) Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi. https://www.hs.fi/elama/art-2000005903400.html Viitattu 15.1.2018.

Piispanen, M. (2008) Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylän yliopisto. Kokkola: Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

Saavalainen, H. (2018) Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista, väittää tutkimus – Opetushallituksen pääjohtaja ihmettelee tuloksia. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005904023.html Viitattu 15.1.2018.