Opettaja digiajan pyörityksessä

Piispanen (2012, 101-102) pohtii väitöskirjassaan sitä, miten voitaisiin varmistaa opettajien ajan hengessä pysyminen opetuksellisissa ja kasvatuksellisissa näkökulmissa. Miten jo työelämässä olevat opettajat saisivat eväitä oppimisympäristöjen kehittämiseen? Kokemuksestamme voimme sanoa, että sellaiset opettajat, jotka ovat työskennelleet pidemmän aikaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen kentällä, täydennyskoulutustarpeet ovat jossain määrin erilaisia kuin muutaman vuoden opettajina työskennelleet.  Täydennyskoulutustarpeet saattavat olla ajankohtaisia, jos työnkuva muuttuu. Piispasen väitöskirjassa kerrotaan, että mitä pidempään opettajat ovat olleet työelämässä sitä vaikeampaa heidän on lähteä täydennyskoulutuksiin. Finnable 2020 –tutkimushankkeen tulosten perusteella suurin osa opettajista oli halukkaita kokeilemaan uusia TVT-laitteita, mikäli niiden käyttö on helppo oppia. 86% halusi kokeilla uutta laitetta tai ohjelmistoa mikäli sen saa käyttöönsä ilmaiseksi. (Niemi & Multisilta 2014, 30.) Onkin hienoa, että uusia hankkeita opetusteknologian tuotekehityksen tueksi on tänä päivänä. Esimerkiksi Tampereen yliopiston ja TRIM-tutkimuskeskuksen  Inno-Oppiva –hankkeessa luodaan uusi tapa kokeilla ja kehittää yritysten koulutukseen, oppimiseen ja opettamiseen liittyviä digitaalisia laitteita sekä tuotteita. Hankkeessa oppilaitokset, opettajat, koulut ja oppijat saavat ilmaiseksi testausjaksoiksi käyttöönsä uusia innovatiivisa ratkaisuja. (https://innooppiva.wordpress.com/.)

 Puhuttaessa tieto- ja teknologiaopetuksesta nousee esille herkästi kanta siitä miten se ei palvele kaikkia oppijoita. Meisalo & Sutinen & Tarhio ( 2003) nostavatkin tämän näkökulman omassa kirjassaan esiin. Heidän mukaansa jokaisella oppijalla onkin omat omat persoonalliset tavat oppia ja erityisesti erityisoppilaille kehitetyt teknologiset ratkaisut palvelevatkin koko kenttää. Näiden keinojen rakentaminen vaatisikin entistä suurempaa ponnistelua ja sitoutumista. Tieto-ja viestintätekniikkaa tulisi Meisalon ym. Mukaan olla suunnittelemassa aina moninainen joukko alan ammattilaisia. Tietysti myös opettajia ja erityisopettajia. Voisiko tämä ratkaista myös opettajien motivaatiopulaa TVT-opetuksessa? Jos opettajat pääsisivät voimakkaasti mukaan kehittämään sopivia menetelmiä, ohjelmia ja pelejä olisvatko he innostuneempia myös soveltamaan niitä käytännön opetuksessa? (Meisalo ym. 2003, 173)

Suomalaisessa koulussa opettaja on totuttu näkemään vahvana ja itsenäisenä suorittajana, joka suunnittelee opetuksen ja toteuttaa sen. Tämä ajatusmaailma voi kuitenkin olla osaksi koulun kehittymisen esteenä. Opettajien tulisikin opetella hyödyntämään niin teknisiä laitteita kuin uusia pedagogisia malleja sekä toimintatapoja työssään. Usein kuitenkin opettaja törmää omaan epävarmuuteensa uusien apuvälineiden käytössä. Itsestäänselvyys ei myöskään ole mielekkään opetusmateriaalin löytäminen verkosta. Lisäksi sen etsimiseen kuluu paljon aikaa. Tutkimusten mukaan opettajat myös kokevat, etteivät opetusmenetelmät aina sovi yhteen uuden tekniikan kanssa. Teknologian käyttöönoton esteet voidaankin jakaa sosiaalisiin, teknisiin, hallinnollisiin ja pedagogisiin esteisiin. (Multisilta ym. 2014, 287-288.)

Teknologian mukaan ottamiselle opetuksessa keskeinen rooli vaikuttaakin olevan opettajien osaamisella ja asenteilla. Tutkimusten mukaan sillä, kuinka hyvin opettajat hallitsevat tietotekniikkataitoja, ei näyttäisi olevan yhteyttä teknologian käyttämiseen opetuksessa. Opettajille merkityksellisempää vaikuttaakin olevan se miten käyttökelpoisena he pitävät teknologiaa juuri oppilaiden oppimisen kannalta. Suureen rooliin nouseekin siis opettajainkoulutuksen ja erityisesti täydennyskoulutuksen anti. Ei tulisikaan välttämättä keskittyä puhtaasti tekniseen osaamisen TVT-taidoissa vaan keskittyä nimenomaan teknologiaa hyödyntäviin pedagogisiin innovaatioihin. Teknisten taitojen ohelle tarvitaan pedagogista osaamista  ja motivaatiota teknologian kentälle. (Kronqvist & Kumpulainen. 2011, 97-98) 

 LÄHTEET:

Inno-oppiva. Inno-oppiva –hankkeen verkkosivusto. N.d. Viitattu 3.2.2019.  https://innooppiva.wordpress.com/

Kronqvist, E-L & Kumpulainen, K. ( 2011) Lapsuuden oppimisympäristöt-Eheä polku varhaiskasvatuksesta kouluun. Helsinki: WSOYpro oy, 97-98

Meisalo, V. & Sutinen, E. & Tarhio, J. ( 2003) Modernit oppimisympäristöt-Tieto-ja viestintätekniikka opetuksen ja opiskelun tukena. Pieksämäki: RT-print oy, 173

Multisilta, J., Niemi, H. & Lavonen, J. (2014) Miten suomalainen koulu valmistaa tulevaisuuteen? Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.) Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS–kustannus, 287-288.

Piispanen, M. (2008). Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja oppilaiden hyvyyskäsityksten kohtaaminen peruskoulussa. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino oy.